Musta-hopeat pennut syntyivät 9.1.2011.

2 urosta ja 3 narttua.

Pennut ovat tänään (16.1.2011) viikon ikäisiä ja heistä on kuvia uudistuneilla kennelsivuillani;

 http://www.freewebs.com/nujulantie16/

Vanhoja sivuja en pysty tällähetkellä muokkaamaan, joten pakon edestä tein uudet.

Tervetuloa tutustumaan uusiin sivuihin ja kommentoimaan; KIITOS!

Hei pitkästä aikaa....

Juuri ilmestyneessä Koirat-lehdessä (5/2010) on artikkeli Yksin kotona. Lehdessä poseeraa kasvattini Ann´s Adagio Hegtor ja Sanna Leino (omistaja). Tässä aivan mieletön kuva heistä!

Kuvaaja: Tapani Romppainen.

http://www.koirat.fi/artikkelit/77/yksin_kotona

En pääse vieläkään muokkaamaan kennelsivuja, mutta onneksi tänne kirjoittaminen onnistuu.

Schappi (Aura Moon Perlas) synnytti 3.7.2010 kuusi valkoista kääpösnautserin pentua. Viisi urosta ja yksi tyttö.  Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa ja ovat kasvaneet huimasti, ainakin leveyttä vatsan kohdalta .

Poikapentu, ikää melkein kolmeviikkoa.

Tässä rellotetaan lokoisasti täydellä masulla .  Pennut ovat alkaneet kovasti harjoittelemaan kävelemistä ja tuo onnistuukin jo aika mallikkaasti. Leikkivät jo keskenään, joten on aika siirtää heidät pentuaitaukseen, jossa pystyvät paremmin harjoittelemaan liikkumista. Muutamat "murinatkin" olen jo kuullut :)

19.7.2010 lähdin pienelle lomalle, sille ainokaiselle tänäkesänä. Matkasin kahden riesenin, nuorimmaisen poikani ja hänen kaverinsa sekä keskimmäisen poikani ja hänen tyttöystävänsä kanssa kohti Ruovettä, jossa mökki sijaitsee. Matkalla poikkesimme Korkeakoskella katsomassa Jaden ja Roopen rakkauspentua, Ann´s Adagio Luckyboy. Laki-herra ei kylläkään kovasti välittänyt vieraista, vaan vartioi kovasti isäntäänsä....hieno poika

Mamma sai kuin sainkin pitkällisen houkuttelun jälkeen rapsuttaa kasvattiaan. Laki kesäkarvassa.

Meidän matkamme jatkui mökkiä kohden hieman jännittyneenä.  Mökillä oli nimittäin tehty remonttia ja emme olleet sitä vielä nähneet. Perille saavuttuamme juoksivat reisenit ensimmäiseksi järveen. Nuoret vikkelämpinä olivat autosta ulkona ja muutamia huudahduksia kuului etupihalta. Minäkin sinne sitten ehdin ja ja ja olihan se muuttunut se mökki. Terassi oli pois . Ensin ajattelin, että voi jukra, mutta sitten ensi järkytyksestä selvinneenä totesinkin tuon olevan ihan huippu juttu, nimittäin sisätila oli heti paljon suuremman oloinen. Käytännössä totesimme sitten tuon "laajennuksen" olevan mielettömän hyvä!  KIITOS MARTTI, valtavan hienoa jälkeä. Ammattitaito kyllä näkyy!  Loppukesästä on vielä rannan kunnostus, mikäs sielä sitten on ollessa. Ensi kerralla taidan kyllä mennä sinne vähän pienemmällä porukalla, minä nimittäin olisin kyllä viihtynyt vielä vähän pidempään, mutta osa seurueesta haikaili jo kotiin.  Harmittavasti sattui vain kovat tuulet noille päiville, enkä sitten päässyt harrastamaan rakasta kalastusharrastusta .

Tässä vielä kuva "Serosta", Ann´s Adagio Morningmiracle. Poika kävi ensimmäisessä trimmissä ja karvapehkon alta paljastui ihan komea nuorimies. Sero-poika on minulla sijoituksessa Hämeenlinnassa. Turkki vaatii vielä työtä, pohjavillan poistoa, mutta hieno turkki on tulossa.

Ann´s Adagio Morningmiracle, "Sero"

Eipä ole juurikaan tullut tätä blogia päivitettyä...

Muutaman sanasen jos nyt kirjoittaisi. Uuden tietokoneen ostin ja nyt nämä hommat pelittää. Vanha olikin jo niin väsynyt, ettei näitä sivujakaan oikein tullut päiviteltyä, kun kone vain valitti tai sitten ei toiminut ollenkaan. Josko nyt uudella innolla vaikka näitä sivujakin päivittelisin kunhan saan kaikki tämän koneen kanssa valmiiksi. Todennäköisesti kotisuvutkin uusiutuvat jossain vaiheessa, katsotaan miten aika antaa myöten.

Tällä hetkellä en pysty muokkaaman koitisivuja, mutta teidoksi kaikille jotka täälä blogissa käyvät, niin olen taas aloittanut työt eli trimmaan jälleen koiria =) Mukavasti onkin tullut takaisin noita rakkaita "vanhoja" asiakkaita. Kiitos teille!

Sannan kanssa kävimme Järvenpäässä koiranäyttelyssä sunnuntainan 30.5.2010.  Tämä oli "Kamun" Ann´s Adagio Julius Caesar ensimmäinen näyttely ja poika pärjäsi oikein hienosti. Saldona ERI, PU3 ja Vara-Sert. Minä => mamma on oikein tyytyväinen pojan ensiesiintymiseen!  Kuvankin koitin liittä, mutta mutta näköjään ei onnistunut :(

Viimeinkin sain tuon kuvan lisättyä.

Elikäs jatkan takkuamista tämän koneen asennuksessa, mutta koitan myöskin päivittää sivuja....

Oikein hauskaa ja lämmintä kesää toivottaen, Anne

Pitkästä aikaa päätin vähän päivittää tätä blogia. Viime kirjoituksesta onkin kovasti aikaa vierähtänyt, koska pennut olivat silloin neljän viikon ikäisiä. Eilen heille tuli ikää jo 13 viikkoa ja kaikki pojat ovat saaneet uuden kodin. Tyttöpentu, Sindy, jäi kotiin kasvamaan ja yksi uroksista, Sero, meni sijoitukseen Hämeenlinnaan. Ulkoilin pentujen kanssa paljon ja ovatkin nyt jo sisäsiistejä. Pieniä vahinkoja saattaa vielä toisinaan sattua. Pennut ovat hyvin reippaita ja sopivasti vilkkaita. Ensi kesänä tehdään "pentuhunoneessa" pientä remonttia. Huoneeseen laitetaan pienempi ikkuna ja ikkunallinenovi takapihalle tai sitten pelkästään ikkunallinen ovi, jos luonnonvaloa tulee tarpeeksi huoneeseen.  Helpottaa huomattavasti pentujen kanssa ulkoilua,  kun päästään suoraan huoneesta isolle, aidatulle takapihalle. Rappusten muotoa on vielä mietittävä. Niiden pitäisi olla sellaiset, että pennut pienenäkin pääsevät niitä pitkin sekä ylös että alas turvallisesti. No, onhan tässä aikaa miettiä tulevaan kesään asti .

Tässä kuva yhdestä pojasta, ikää noin 10 viikkoa.

Syy siihen miksi tämä blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle on siinä, että yleisen painostuksen vuoksi (lapset ja ystävät) liityin tuonne facebookiin eli naamakirjaan. Sielä tuleekin sitten oltua päivittäin, kun voi olla "tekemisissä" ystävien kanssa tietokoneen välityksellä, toki muutenkin, mutta aiemmin ei niin usein kuin nyt.  Muutaman sukulaisenikin löysin sieltä. Nyt heidänkin kanssa tulee oltua yhteydessä, kun aikaisemmin yhteydenpito oli hyvinkin vähäistä.

Marraskuun 10 - 12 päivä vietettiin nuorimmaisen pojan kanssa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Krister sairastui yli kaksi vuotta sitten leukemiaan ja marraskuussa oli kolmen päivän pituiset hoidonlopetus tarkastukset. Tuolloin poika tutkittiin "päästä varpaisiin". Melkosta menoa olikin tuo kolme päivää, kun käveltiin paikasta toiseen isossa sairaalassa. Ensimmäinen päivä oli se kaikkein "ratkasevin" ja minä tietysti jännitin ihan kamalasti, lähestulkoon paniikinomaisesti. Nukuttua tuli ihan tasan kolme tuntia edellisenä yönä. Onneksi erittäin hyvä ystäväni huomasi "hätäni" ja kurvasi aamulla puoli seitsemän (lähtö Tampereelle klo 7.00) autolla meidän pihaan ja lähti henkiseksi tueksi matkaan mukaan. Aamulla Krister meni selkäydintutkimukseen, josta tulos saatiin sitten vähän jälkeen kaksi. Hermoja raastavaa odotusta! Mutta.....näyte oli PUHDAS!  Eli poika on parantunut leukemiasta ja me palailemme pikkuhiljaa ns. normaaliin elämään. Joulukuun 21. päivä kävimme Taysissa päiväkäynnillä, jolloin keskuslaskimokatetri otettiin pois. Tuo katetri on ollut kokoajan tämän yli kahden vuoden ajan Kristerillä ja vaatinut kolmen päivän välein hoitamista. Lisänä vielä kaikki rajoitukset katetrin takia. Eli nyt on tikit kohta olleet viikon ja sen jälkeen poika pääsee taas saunaan! En kyllä tiedä osaako enää käydä saunassa, kun ei sinne ole saanut mennä yli kahteen vuoteen. Minäkin nyt sitten pääsen aloittamaan jälleen työt. Vielä pidetään vähän joululomaa ja sitten takas duuniin, jee! Tuntuu mahtavalta kahden vuoden omaishoitajajakson jälkeen....

Toinen suursnautsereista kuvattiin jouluisissa tunnelmissa...

Joulu oli ja meni, tai onhan tässä vielä Joulun "jämät" jäljellä . Jouluaatto oli aivan ihana! Mummi tuli meille mukanaan perinteinen joulupuuro. Sitten saapui, kotoa muuttanut, Miika tyttöystävänsä Suvin kanssa sekä Suvin isä Atro. Jarno onkin vielä kotona asumassa, toistaiseksi : ( pahaa pelkään, ettei kauaan tuokaan lapseni täälä enää viihdy. Iltaa vietettiin perinteiden mukaan ja mieletön määrä lahjapaketteja oli kuusen alla. Illemmalla meille tuli vielä Suvin sisko kihlattunsa, Laurin, kanssa. Siinä sitten istuskeltiin iltaa rauhallisissa merkeissä mukavia rupatellen. Joulusauna oli lämmitetty ja ihanasti kenelläkään ei ollut kiire minnekkään. Aivan loistava Jouluaatto!

Vielä näin jälkikäteen kaikille ystäville, kasvattieni omistajille sekä kasvateilleni oikein hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta! Kiitos kaikille joulukorteista sekä sähköpostilla tulleista tervehdyksistä kuvien kera.  Itse en ole enää moneen vuoteen lähettänyt joulukortteja, valitettavasti. Josko koittaisin parantaa tapani ensi Jouluna.

Pitänee pävittää tätä blogia taas vaihteeksi. Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin kulunut taas tovin aikaa. Meikäläinen sitten, monen muun ohella, jäi koukkuun tuohon facebookiin. Empä olisi koskaan uskonut näin käyvän ja vielä ns. vanhalla iällä. No, sielä sitten ollaan ja toivonmukaan alkuinnostuksen myötä tuo siitä vähän laantuu, jääpi nähtäväksi...

Pennut täyttivät perjantaina 23.10.09 JO neljä viikkoa. Voi miten aika menee nopeasti, kumpa sitä voisi joskus vähän hidastaa. Edellisenä päivänä siirsin pennut aitaukseen, kun kovasti pyrkivät kaukalon reunoja pitkin "suurempaan maailmaan". Ainahan nuo muutokset ovat "vauvoista" vähän  outoja, niin nytkin. Ensin maattiin kaikki kasassa pedillä, eikä kukaan oikein uskaltanut lähteä tutkimaan uutta ympäristöä. Eipä nuo vaavit sitten kovin kauaa malttaneet olla paikoillaan ; ).  Hyvinkin nopeasti tehtiin tuttavuutta uuteen lukaaliin ja varsinainen riemuhan siitä sitten alkoikin, kun oli tilaa temmeltää  .  Pennut ovat jo tovin syöneet velliä ja jauhelihaa äidinmaidon lisänä, muutaman viimepäivän aikana joukkoon on lisätty liotettuja pentunappuloita ja kaikille maistuu! Pentujen emä onkin päässyt helpommalla nyt, kun pennut syövät lisäruokaa. Juliaana onkin hoitanut pentujaan niin tavattoman hyvin, että itse on laihtunut kovasti, vaikka kokoajan on ruokaa tarjolla. Vaan tuo imetys vie paljon energiaa.

Tässä pennut vielä ihmeissään uudesta "asunnosta"

Tässä ahmitaan velliä, jauhelihaa ja harjoituksen vuoksi liotettuja pentunappuloita muussattuna. Hyvin maistuu .

Keväästä syksyyn kestänyt puusavotta on nyt ohi! Kävin oikein varmistamassa täältä blogista, että kyllä se oli maaliskuu, kun tuo homma alkoi puiden kaadolla. Hemmetti, koko kesä on pätkitty ja halottu puita....rupesi jo maistumaan puulle tuo homma. Onneksi tämän rupeaman jälkeen ei tarvitse ilmeisesti muutamiin vuosiin samanlaista urakkaa tehdä. Puuta on nyt niin paljon, että riittää toviksi.  Erittäin suuri kiitos; pojalleni Miikalle, hänen tyttöystävälleen Suville sekä Suvin isälle Atrolle! Samainen suurkiitos myöskin teräsmummille (äitini siis) joka on ollut koko projektin aikana suunnattomasti avustamassa. Milloin tekemässä ruokaa talkooporukalle ja toisinaan taas halkomassa puita. KIITOS ÄITI!

Toinen juhlanaihe tänään on pentujen ikä, täyttävät kokonaista kolme viikkoa. Kehitys on kovaa. Ensi viikolla heidät täytyy siirtää isompaan tilaan, koska kovasti jo yrittävät kiipeillä kaukalon laitoja pitkin avarampaan tilaan. Onneksi kaukalo on niin iso ja laidat korkeat, että pennut pysyvät vielä hyvin sielä. Alusta on sopiva kävelyharjoitteluun myöskin. Näin alussa, kun pennut oppivat vähän kävelemään ja siirtyvät tuohon pentuaitaukseen, saavat vielä alustakseen muovitetunfroteen, koska sanomalehti on niin liukas. Siinä tassut leviävät ja pentu ei pääse liikkumaan kunnolla. Froteen päällä tassujenpito on paljon parempi. Noin viikon saavat siinä vielä harjoitella kävelyä ja sitten vaihdetaan sanomalehtiin, silloin yleensä jo kävely luonnistuu hienosti.

Tässä tänään otettuja kuvia pennuista. Kolmeviikkoisen silmänisku

Lisää kuvasaastetta.... tyttö pyrkimässä maailmalle.

Kaksin aina kaunihimpi....

Kovasti jo harjoitellaan kävelyä. Muristaan toisilleen ja yritetään leikkiä. On niitä vain niin ihana katsella!

Tässä vielä muutama syksyinen kuva takapihalta. Syyshortensia on kukkaloistonsa menettänyt pakkasten myötä ja vaahterakin haluaa eroon lehdistään. Pakko se on totutella siihen, että talvi taas tulee. Ja Joulu, voi ei! Taas, juurihan se oli ja meni.

Pahus, taisin saada kylmää eilen tuola metsässä puitahalkoessa, koneellisesti siis. Ja siinähän ei tule edes hiki. Nyt on nenä tukkonen ja olo vähemmän mukava. Kuuluu ilmeisesti syksyyn tämäkin. Hyvin olemmekin pystyneet välttelemään kaikenlaista syysflunssa, mutta nyt taitaa käydä "ohrasesti". Toivottavasti ei ainakaan tarttuisi poikaan. Lisäpotkua tukkoiselle nenälle kävin sitten hakemassa tuolta kasvimaalta tänään, kun nostin perunat ja porkkana sekä valkosipulit turvaan suuremmilta pakkasilta. Onneksi ei niitä yöpakkaset olleet vielä vieneet. Kumisaappaat ei näköjään ole meikäläisen jalkineet, villasukista huolimatta, näillä keleillä enää. Kyll niin maan perusteellisesti oli varpaat jäässä . Olosuhteista johtuen tänään jäikin sitten tuo puiden halkominen väliin. Täytyy yrittää huomena paremmalla onnella ja kera paksujen talvikenkie. TOIVOTTAVASTI taivaalta EI alkaisi vielä lähiaikoina satamaan sitä valkoista, hautautuu siinäkohtaa  loput pöllit tuonne metsään koko talveksi.

Juliaanan pennut täyttivät kokonaista kaksi viikkoa perjantaina 9.10.09. Silmät avautuivat viikolla ja pennut saivatkin heti uudenlaisen ilmeen. Tässä yhden pojan tiukkaa tuijotusta....

Kuvagalleriaan kun siirtelin näitä tänään otettuja kuvia, niin hämmästelin jälleen miten nopeaa on koiranpennun kehitys. Näissä kuvissa tuon kehitykse näkee konkreettisesti; tässä vastasyntyneet uudelleen ja.....

Tässä kaksi viikkoa jälkeenpäin; 

Hyvin on pennut syöneet ja se kyllä näkyy. Juliaana on aivan loistava äiti! Niin hoitaa ja hoivaa pentujaan hyvin. Ja maitoa tulee tosi hyvin. Juliaana vain on niin kamalan laiha nyt, kun pennut vievät kaiken energian emältä. Eilen illalla sain, lukuisten vaihtoehtojen jälkeen, päätettyä pennuille nimet. Nimet kuvastavat ikäänkuin syntymisen hetkiä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kaksi päivää sitten pennulla alkoi silmät rauottua, eli avautua.  Tänään heillä kaikilla silmät kokonaan auki.  Huimaa on tuo kehitys, koska huomena täyttävät vasta kaksi viikkoa. Painoa on tullut kovasti lisää, ovat mukavasti "pullukoita" kuten pitääkin. Jalkoja käytetään jo kovasti, melkein "kävellen". Kun pennut syntyvät, on uskomatonta miten heti käyttävät jalkojaan ryömiessä heti nisälle. Nyt parin viikon iässä lihasvoima on kasvanut ja käyttävät huomattavasti monipuolisemmin jalkojaan. Eipä mene kauaa enää, kun alkavat tepastella, horjuen, tuossa isossa kaukalossa (sunnuntaina vaihdoin heidät kaikki tilavampaan). Sitten kun jalat alkavat kunnolla pitämään, onkin aika muuttaa oikein kunnon pentuaitaukseen, missä tilaa onkin sitten huomattavasti enemmän kävelyharjoituksiin.

Huomisen, kahdenviikoniän, kunniaksi koitan saada pennuista uusia kuvia tänne.

Hippasen tuli mietittyä tuota otsikkoa. Meinasin kirjoittaa otsikoksi langennut nainen, mutta ehkä tuo on kuitenkin se oikea. Viime perjantaina nimittäin vihdoin tein sen ns. paluun elämään tai pitäiskö sanoa, että paluun kodin ulkopuoliseen elämään. Kaksi ja puoli vuotta tässä on nyt menty kotiin ja ruokakauppaan + sairaalat Tays ja Khks ja kaikki muu on ollut lähestulkoon tuon kehän ulkopulella. Viimeiset (kohta) kaksi vuotta onkin sitten ravattu kodin ja sairaalan väliä, joten tuo ns. ulkopuolinen elämä onkin jäänyt kovin vieraaksi. Liikennevalot ajattelin kohta asentaa tuohon pihalle, kun lapset tulee ja menee . Ensin lähti vanhin poika, mutta tulikin töiden perässä takaisin n. kuukausi sitten ja heti kohta lähtikin sitten keskimmäinen poika. Eli balanssissa pysytään näköjään. Tuota paluuta ja lähtöä sitten sorruin minäkin juhlimaan viime perjantaina kera Popedan. Nuoriso oli kyllä vähän kankea kyseiselle bändille ensin, mutta lopulta juurikin tuolla nuorisolla oli keikan jälkeen se vähin ääni käytössä . Huoppuhienoa oli kuitenkin se, että molemmat pojistani (eivät ainakaan suostuneet myöntämään) eivät  "hävenneet" ensimmäistä kertaa ravintelissa käyntiä äidin kanssa . Pakko myöntää, että tuo kyllä piristi, vaikka näin vanhemmalla iällä tietää sen, että tuosta valvomisesta seuraa parinpäivän palautuminen. Vaan oli meillä tosi hauskaa ja se on pääasia!  Koirat eivät sitten kylläkään yhtään tykänneet tästä "elämänmuutoksesta" ja osoittivat kovastikkin mieltään koko loppuviikonlopun. 

Näistä ihmeellisistä elämänkäänteistä johtuen on jäänyt tämä bloginkin päivitys ja tänään 6.10.09 pennut ovat jo 11 pävivää vanhoja. Viime perjantaina tuli ikää tasan viikko ja tässä näistä ihanista kääryläisistä kuva;

Vauvat kasvavat kovaa vauhtia ja Juliaanalata tulee maitoa erittäin hyvin, joten ovat jo tosi pullukoita pentuja. Kovin on hiljaita "pentulaatikossa", joten kaikki hyvin. Odotankin kovasti pentujen kasvamista, koska Juliaanan "lapsella" Candyllä oli pennut myöskin isä "Kapon" kanssa (kahteen kertaan tarkoituksella) ja pentuihin olen ollut erittäin tyytyväinen.  Vasta-alkajana kasvatuksessa voin sanoa, että se oma linja ja näkemys pennuista/koirasta/rodusta on vain löydettävä ja kuten monessa muussakin asiassa se yleensä tehdään vain kokemuksen ja kokeilun kautta. Epäilisin, että jokaisella kasvattajalla on juurikin nämä "vaikeudet" kasvatustyön alussa, kunnes sitä kokemusta sitten vuosien myötä karttuu. Minäkin olen nyt oppinut paljon näinä muutamina vuosina. Löytänyt sen mitä haluan rodulta; ensimmäisenä tietenkin tavoitteena terveys, toisena luonne, kolmantena tulee turkin laatu (ihan jo työni puolesta) ja sitten tietenkin se ulkomuoto. Ulkomuodolla en tarkoita sitä, että koiran pitäisi loistaa näyttelyissä, mutta mukavaahan tuokin puoli on. Lähinnä tarkoitan sitä, että koira on rakenteeltaan oikeanlainen. Meikäläinen vähän huono selittämään näin kirjoittamalla., mutta minulla kotona yksi m-h käppänän, joka on liian korkeaksi kasvanut sekä mielestäni liian pitkä rungoltaan. Toinen käpsy, valkoinen, joka hyvin pieni ja lyhyt (hyvä) mutta hänellä liian pieni pää ja kapea kuono-osa. Joten ihan näiden omien koirieni kanssa olen etsinyt sen oman linjani mistä pidän ja mitä haluan saattaa eteenpäin. Ja ah ja oih, jos vielä saisi lisäoppia näiltä "konkareilta" niin olis lähes lottovoitto tuo. Ei tarvitsisi niin useasti hakata päätä seinään . Hei paljon on vielä opittavaa! Samaa sanoin silloin, kun yli kymmenen vuotta sitten aloitin koirien trimmauksen. Oikeasti opettelen sitä vieläkin 14 vuoden jälkeen ja ehkä sitten 30 vuoden jälkeen ( jos olen elossa) niin voisin sanoa, että ole ammatiilainen .

ASIAAN!  Tässä nuo ihanan musta-hopeat vauvat eilen kuvattuna;

Nyt vaikenee tämä "mamma" täältä pentulaatikon ääreltä. Nämä "lapset" ovat nyt minulle suunnattoman tärkeitä...