Näinhän se sitten meni, että melkein kahden viikon takainen epäilykseni sitten osottautuikin todeksi. Miten sitä ihminen on lempeillä sanoilla vielä johdateltavissa, vaikka pitäisi aina, ! , luottaa siihen omaan vaistoonsa, kun näiden eläinten kanssa on kuitenkin elänyt 1 v asti. Kyllä sätin nyt itseäni, mutta aiheesta! Kahden viikon antibiottikuuri  piti syödä loppuun ja sitten taas tutkitaan uusi pissinäyte. No, ei ne oireet helpottanut kuin satunnaisesti. Antibiotti on päällä ja uudelleen lääkäriin. Tuumasin, että suorilla röntkenkuvat ja kyllähän sielä se kivi näkyi.  Ensi viikon tiistaina mennään sitten virtsakivileikkaukseen. Ihmetyttää vain edelleenkin tuo kiviasia, joka näillä pienemmillä roduilla on riesana, siis ei toki kaikilla, mutta taipumusta on enemmän kuin isoilla roduilla. Meidän iäkkäillä (3) noutajilla ei koskaan ollut ongelmana mitkään virtsakivet eikä hammaskivet. Käppänällä noihin molempiin taipumusta, vaan ei puhuta vain kääpiösnautserista vaan useimmista pienistä ja keskikokoisita roduista. Tällä tytöllä ikää kohta neljä vuotta ja hänen emällään ei mitään oireita. Siitäkin vielä vanhempia käpsytyttöjä löytyy kotoa, mutta kukaan niistä ei ole oireillut. Samaa ruokaakin syövät. Tämän kun joku osaisi meikäläiselle selvittää, niin olisin kovin kiitollinen. Perinnöllisyysteoria tässä kohtaa, kun ei mahdu meikäläisen kalloon ainakaan.

Positiivisempiin asioihin. Pentuset täyttivät lauantaina viisi viikkoa ja kohta jo kuusi viikkoa. Haikumieli valtaa taas välillä, kun heitä katselen, kohta jo muuttavat uusiin koiteihinsa, nyyh.

Melkoista menoa on ja sehän on hyvä!

Aurinkoisen kesäpäivän saldoa muutamalla kuvalla. Ihanaa, kun kesä tulee!   Sateita on vissiin luvattu huomiselle, mutta hyvää se tekee kun on niin kuivaa maa. Kasvimaa vain pitäisi saada jyrsimellä käännettyä kiiruusti, jotta niitä ihania uusia perunoita saataisiin sitten jossain vaiheessa maistella. Ihan tässä jo "vesi herahtaa kielelle", uusiaperunoita.... NAM!