Kiirettä pitänyt, blogin päivityskin jäänyt. Syksyiset sadonkorjuut nyt saatu hoidettua, elikäs marjat kerätty pensaista ja sipulit nostettu maasta. Vielä on vadelmia kerättäväksi, mutta muuten alkaakin jo vähän helpottamaan.

Viikonloppuksi ehdittiin mökille ja se olikin sitten oikeaa hermolepoa! Ainoa "murhe" oli joutsenpariskunta, joka päätti vierailla tuon tuostakin mökkirannassa. Kauniita olivat vaan eivät niin kovin ystävällisiä. Luna (rieseni) päätti lähteä tekemään vähän lähempää tuttavuutta joutseniin;

mutta joutsenet siitä eivät kovin tykänneet, joten Luna katsoi parhaammaksi rantautua.

Vähän oli meikäläisen "sydänsyrjällään", kun toinen joutsenista alkoi aukoa nokkaansa Lunan lähestyessä. Luna olisi varmasti mennyt lähemmäksikin, mutta meikälaisen käskystä kääntyi (onneksi) rantaan.

Lauantai-iltana olin nuorimman pojan kanssa kalassa. Kahdella pilkillä ongittiin ja aluksi näytti siltä, että mitään kalaa ei tule ja Krister olikin jo valmis lähtemään takaisin mökille. Poika sitten nappasi ensimmäisen ahvenen ja seuraavaksi otti minun ongen. Meikä sitten vaihtamaan matoa pojan pilkkiin ja puolitiehen jäi homma, kun poika nosti toisen ahvenen järvestä. Hippasen oli kiire, meinaan kaloja tulikin sitten ihan "liukuhihnalla" Pakko oli lähteä rantautumaan, taas ne joutsenet tekivät tuloaan kohti meidän venettä. Kiiruusti ankkuri ylös ja Krister souti meidät turvallisesti "kotisatamaan". Ihan ensimmäistä kertaa rantaan asti ja hienosti meni! Poikaa kyllä jännitti kovasti.

Mummi oli meillä toisia koiria hoitamassa meidän mökkeilyn ajan. Mukaan mökille pääsivät molemmat riesenit ja yksi kääpiösnautseri. Riesenit rakastavat uimista ja järvessä pitikin sitten olla alvarinsa. "pallohullu" Nita kävi välillä kunnon naamapesulla, kun upotti pallon järveen ja kaveriahan ei jätetä....Nita nassupesulla ;

Käppänä Ramona olikin sitten ihan toinen juttu. Iik, varpaat kastuu, kuvastaa hyvin Ramonan ajatusta uimisesta. Hellettä pukkasi, joten koitettiin houkutella oikein porukalla Ramonaa järveen. Ei ihan helpponakki! Onneksi oli mukana kuivattuja kananpaloja, joista Ramona (muutkin) tykkää ihan mielettömästi. Makupaloilla saatiin koiruli houkuteltua järveen.

Ja voi sitä iloa ja riemua, kun tuli viileämpi olo. Eipä neiti sitten kuitenkaan uudelleen innostunut uimisesta, joten taisi uskentelu jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Seuraavana päivänä vältteli rantaa ihan kiitettävästi... Toisin kuin riesenit.

Ramona tarkkana rannalla.

Tässä onkin sitten tämä meidän "pallohullu" Nita. Eihän tuollaista katsetta voi edes vastutaa. Nita osaa KYLLÄ pyytää heittämään palloa, vai mitä? Hitusen käy rasittavaksi, kun sitä palloa on heitettävä sitten ihan kokopäivä. Sen verran lämpöset oli kelit, että välillä oli pakko rajoittaa heittämistä. Joskus tuntuu siltä, että rieseni luulee syntyneensä noutajaksi . Tänä kesänä (mökillä) onneksi vältettiin maa-ampiaispesät ja hyttysiäkin oli hyvin vähän. Saattaapi vaikuttaa se, että mökiltä on kaadettu paljon puita viime talvena, nyt ns. ilma kiertää paremmin ja järvellekkin näkee. On se vaan niin ihku paikka, sielä todella hermo lepää. Tässä vielä hauska kuva iltagrilliltä ; )

Olisipa ikuinen kesä!