Pennut syntyivät vihdoin 25.9.2009.  Synnytys oli, hmmm, erikoinen, ei ainakaan mikään ns. kirjasta opittu synnytys missä kaikki menee hyvin eikä ongelmia ole.  Eilisen ja tämän päivän olenkin sitten sättinyt itseäni kunnolla, koska yksi pentu syntyi kuoleena ja se todennäköisesti  oli minun vikani että Juliaana menetti yhden pennuistaan. Elikäs synnytys käynnistyi torstaina 24.9 klo 10.00. Edellinen Juliaanan (tämä toinen pentue) synnytys eteni hyvinkin nopeasti, joten kuvittelin, että niin tämä toinenkin. Vaan koko päivä ravattiin ulkona ja sisällä eikä mitään. Juliaana oli levoton ja kulki perässäni. Välillä malttoi mennä hetkeksi lepäämään, minkä tärinältään sitten sai levättyä. Illemmalla alkoi läähätys voimistua ja odottelin jo jotain tapahtuvaksi. Ensimmäinen pentu kuitenkin syntyi vasta klo 04:00, poika.  Seuraava 04:25, tyttö. Kolmas, poika 05:40. Juliaana rauhoittui ja hoiteli pentuja ja nukkui, kuten yleensä emä sitten kun synnytys on loppunut. Istuskelin ja tarkkailin emää josko vielä alkaa työntämään pentuja. Ei mitään. Juliaana nukkui, mutta heräsi heti kun joku pennuista vähänkin inahti. Hoiteli pentuja ja taas nukkui. Noin klo 09.30 puhuin tilanteesta toisen kasvattajan kanssa ja ihmettelin, että noin isossa masussa vain kolme pentua. Ihmettelin sitäkin, että tuntuu tuo Juliaanan maha vieläkin ihmeellisen kovalta. Toinen kasvattaja tuumasi, että ohi on kun emä rauhallinen ja hoitelee pentujaan. Ja hemmetti, kun sitä näköpuhelinta ei ole vielä keksitty, vai onko? No, kännykässä ei tietenkään toinen voinut nähdä tilannetta.  Joten ihan oma vikani ja lisänä vielä se, että en osannut luottaa omiin vaistoihini. Edelleenkin on sellainen epävarmuus, kun valvoo yksin synnytyksessä. Tuosta on nyt päästävä eroon ja opittava luottamaan itseensä ja tekemään ratkaisuja ihan itse.

Kävin sitten ruokkimassa ja pissattamassa kaikki muut koirat ja ajattelin sitten viedä Juliaanan ulos pissalle, kun on nyt lepäillyt rankan synnytyksen jälkeen. Muut hommat hoidossa ja Juliaana sylissä (kun ei muuten lähde pentujen luota) ulos. Siinä sitten katselin, ettei Juliaanan maha näytä kyllä siltä, että kaikki pennut olisivat masusta pois. Takaisin sisälle ja jälleen kerran likistelin Jullen mahaa, nyt oikein kunnolla. Samantien Juliaana alkaa uudestaan työntämään ja kohta tuntuu pennun jalat vaan ei näy mitään. JA työnnöt loppuu taas. Ei auta mikään. Vein Juliaanan ulos kävelemään ja työnnöt tulivat uudelleen niin että vaivoin sai pennun ulos. Valitettavasti pentu oli  kuollut. Seuraavaksi soitinkin sitten eläinlääkärille ja kerroin tilanteen. Kalkkipistos takajalan lihakseen ja heti kohta alkoi työnnöt uudelleen. Vielä syntyi yksi pentu, poika, ja elossa! Tuolloin kello olikin jo 12:30, joten ihmeitä näköjään tapahtuu. Olin nimittäin lähes varma, että kaikki mitä vielä sisällä on ovat varmasti hengettömiä, koska aikaa oli kulunut niin kamalan paljon. Vaan viimeinen pentu olikin sitten todella sitkeä sissi, vuorokaudessa lisännyt painoaan huikeat 68 grammaa!

Meikäläisellä onkin sitten ollut  totaalinen itsegritiikki eilisen ja tämän päivän aikana. En voi mitenkään ymmärtää miten tuossa synnytyksessä pääsi noin käymään. Hämärsikö väsymys ajattelua vai mikä meni pieleen. Ilmeisesti se että emä rauhottui kuten tekevät synnytyksen jälkeen, mutta silti olisi pitänyt luottaa ensimmäiseen vaistoon, joka sanoi, että emän vatsassa on vielä jotain. Kokemusta on kertynyt jo nartusta jolla on synnytyksessä ns. polttoheikkous, eli ei tule kunnon polttoja että synnytys edistyisi. Mutta tällaisesta totaalisesta synnytyspolttojen loppumisesta ei ole ollut aiemmin kokemusta. Kaikki näköjään pitää oppia ns. kantapään kautta .

Tässä kaikki vastasyntyneet 25.9.2009.

Kolme poikaa ja yksi tyttö. Poikien painot;  208-216-194g. Tytön syntymäpaino;  220g. Tässä me syntymäpäivänä:

Pentujen painot ovatkin nousseet todella hyvin. Juliaanalta tulee kovasti maitoa ja hän syö hyvin, joten emä voi hyvin siksi pennutkin saavat hienosti maitoa. Tämä viimeksi syntynyt poika päätti sitten ottaa elämästä kaiken ilon irti, kun viimein pääsi masusta ulkomaailmaan. Hän on lisännyt painoaan vallan 68 g. Tyttö tulee perässä +38g. Toiset pojat myöskin lisänneet; +18g sekä +28g, joten maitobaarilla on oltu hyvinkin ahkerasti. Ensimmäisen vuorkauden aikana, kun tuo paino voi jopa laskea ja sitten vasta lähteä nousuun.

Tämä kuva onkin sitten jo tältä päivältä. Elikäs ikää 1vrk. Mamman masun vierellä on kiva kölliä. Toisen pennun napanuora näkyykin kuvassa, elikäs tosi nopeasti napanuorat kuivuvat. Huomena saattaa jo olla niin, että ovat irronneet kokonaan.

Lisää kuvasaastetta

Viimeisimmät kuvat tältä päivältä, ikää 1 vrk.  Tämänpäiviäiset painot; Tyttö 258g. Pojat; 226g, 244g, ja 262g.

Tuon synnytyssession aikana sitten Schnappi aloitti oikein kunnon veriripulin ja oksenteli ihan jatkuvasti. Syynä saattaa olla takapihalla oleva luumupuu ja sen kypsät luumut, jotka tuulella putoilevat. Sinne suuntaavat kaikki koirat heti ulos päästyään. Jotenkin nyt sitten Schnappi (herkkävatsaisempi? ) herkistyi, kun muiden vatsa kestänyt nuo luumut. Olisiko sitten ahminut liiallisen annostuksen noita herkkuluumuja. Eilen vanhin poikani haki Attapektiä Schnapille ja nopeasti on oireet tuolla saatu rauhoittumaan. Tänään Schnappi sitten jo söi yhden keitetyn kanamunan ja hänen suurin herkku; Yrjälän puuro on valmistunut, nyt odotellaan puuron jäähtymistä. Toivon mukaan Schnappi sitä kohta suostuu syömään. Josko tämä elämä tästä taas tasaantuisi pikkuhiljaa.