Elikäs aika menee edelleenkin hurjaa vauhtia. Ompa jäänyt tämä bloginpäivityskin pidemmäksi aikaa.

Palataampa ajassa taaksepäin. Niin se elokuu oli ja meni. Kahdet synttärit ehdittiin kuitenkin pitämään. No, meikäleisen synttäreitä ei paljon enää kannata viettää, mutta olihan se mukavaa, kun keskimmäinen poika tyttöystävänsä kanssa toi tosi kauniin kukkakimpun vaikka kuvittelin, ettei tuo lapseni edes muista äipän synttäreitä

Jotta tällainen kukkanen...

Toiset synttärit olivatkin sitten huomattavasti tärkeämmät. Nuorimmainen poika täytti 12 v. Ja kyllä poikaa jännittikin sitten kunnolla. Pariviikkoa oli ihan täpinässä ennen synttäreitä. Pojan sairaudesta johtuen vieraita ei kovin voinut käskeä, joten juhlittiin lähinnä omallaporukalla. Kummit käsketään sitten vasta, kun saadaan jokin selvyys tähän "possunuhaan". Tuota tautia, kun meillä pelätään ja toivotaan todella, että ei tulisi. Edellisestä johtuen olemme täälä kotona aikalailla "eristyksissä" jo nyt , vaikka tautia ei vielä olekkaan. Tässä Krister puhkuuu ja puhaltaa kakkukynttilöitä, kokonaista kaksi, ne kaikki yli kymmenen.

Niin ja kiitos kaikille Kristerin syntymäpäivää muistaneille!

Tattaritkin toivottavasti tulevat kahville, kunhan tästä "vaarasta" selvitään! ?

Oman henkisen hyvinvointini takia olen koittanut välillä tehdä trimmitöitäkin (töitä ja töitä,siis lähinnä omia kasvattejani), kun siihen on ollut mahdollisuus. Viimeviikolla urakoin kaksi kasvattiani, Milon ja Kamun. Milo-poika olikin ns.helppo karvoineen, mutta ensikertalainen Kamu olikin sitten hitusen haasteellisempi. Kamu oli uskomattoman reipas koko trimmin ajan (Milolta olisin varmaan saanut hammasta useamminkin ; )  ).  Kamu-poika oli kyllä hyvin väsynyt trimmin loppupuolella (about 4h kesti) ja loppusiistiminen tehtiinkin vauhdilla. Mutta tosi komea poika sieltä sitten "kuoriutuikin" !

Tässä Kamu trimmin jälkeen, "kaljukekkonen"

Ja Milo trimmin jälkeen.

Jännittäviä aikoja onkin tulossa kaksin kappalein. Juliaanan (musta-hopea kääpiösnautseri) synnytys lähestyy. Vatsa on jo suhteellisen iso, joten odotettavissa saattaa olla 4-6 pentua mamman masussa. Ensimmäinen laskettuaika on 20.9, mutta toistakertaa synnyttävänä saattaapi venyä pidemmälle. Tiedossa siis synnytyspäivystystä ja unettomia öitä .

Toinen jännitysmomentti on sitten kahden kuukauden kuluttua, kun menemme pojan kanssa hoidonlopetustutkimuksiin. Vasta tänään tajusin, että ENÄÄ kaksi kuukautta. Vuoden 2007 lopulla, kun pojan sairaus todettiin, niin ajattelin, että voi kamala hoidot jatkuu kaksi vuotta; kamalan pitkä aika! Nyt ollaan loppusuoralla ja yhtäkkiä alkaakin pelottamaan, että kaikki tämä loppuu! Ihan käsittämätöntä. Kummasti sitä sitten vaan ihminen sopeutuu kaikkeen.  On ollut mielenkiintoista, tämän kohta kahden vuoden aikana, huomata miten ystävät "punnitaan". On ollut niitä ystäviä, jotka sitten ovatkin kääntäneet selkänsä heti, vaikka minä luulin heitä oikein hyviksikin ystäviksi. Muutamasta ystävästä, joiden kanssa olin satunnaisessa yhteydessä, onkin tullut tärkeitä ystäviä. Ne ovat niitä, jotka oikeasti välittävät ja välillä kyselevät missä mennään ja mitä kuuluu. Positiivisena lisänä kaikki uudet ystävät, joita olen saanut tämän vaikean vaiheen aikana. Kiitos kaikille todellisille ystäville! Valitettavasti yksi heistä on poissa ja edelleenkin kaipaan Lottea kovasti.