Keväästä syksyyn kestänyt puusavotta on nyt ohi! Kävin oikein varmistamassa täältä blogista, että kyllä se oli maaliskuu, kun tuo homma alkoi puiden kaadolla. Hemmetti, koko kesä on pätkitty ja halottu puita....rupesi jo maistumaan puulle tuo homma. Onneksi tämän rupeaman jälkeen ei tarvitse ilmeisesti muutamiin vuosiin samanlaista urakkaa tehdä. Puuta on nyt niin paljon, että riittää toviksi.  Erittäin suuri kiitos; pojalleni Miikalle, hänen tyttöystävälleen Suville sekä Suvin isälle Atrolle! Samainen suurkiitos myöskin teräsmummille (äitini siis) joka on ollut koko projektin aikana suunnattomasti avustamassa. Milloin tekemässä ruokaa talkooporukalle ja toisinaan taas halkomassa puita. KIITOS ÄITI!

Toinen juhlanaihe tänään on pentujen ikä, täyttävät kokonaista kolme viikkoa. Kehitys on kovaa. Ensi viikolla heidät täytyy siirtää isompaan tilaan, koska kovasti jo yrittävät kiipeillä kaukalon laitoja pitkin avarampaan tilaan. Onneksi kaukalo on niin iso ja laidat korkeat, että pennut pysyvät vielä hyvin sielä. Alusta on sopiva kävelyharjoitteluun myöskin. Näin alussa, kun pennut oppivat vähän kävelemään ja siirtyvät tuohon pentuaitaukseen, saavat vielä alustakseen muovitetunfroteen, koska sanomalehti on niin liukas. Siinä tassut leviävät ja pentu ei pääse liikkumaan kunnolla. Froteen päällä tassujenpito on paljon parempi. Noin viikon saavat siinä vielä harjoitella kävelyä ja sitten vaihdetaan sanomalehtiin, silloin yleensä jo kävely luonnistuu hienosti.

Tässä tänään otettuja kuvia pennuista. Kolmeviikkoisen silmänisku

Lisää kuvasaastetta.... tyttö pyrkimässä maailmalle.

Kaksin aina kaunihimpi....

Kovasti jo harjoitellaan kävelyä. Muristaan toisilleen ja yritetään leikkiä. On niitä vain niin ihana katsella!

Tässä vielä muutama syksyinen kuva takapihalta. Syyshortensia on kukkaloistonsa menettänyt pakkasten myötä ja vaahterakin haluaa eroon lehdistään. Pakko se on totutella siihen, että talvi taas tulee. Ja Joulu, voi ei! Taas, juurihan se oli ja meni.