Pitkästä aikaa päätin vähän päivittää tätä blogia. Viime kirjoituksesta onkin kovasti aikaa vierähtänyt, koska pennut olivat silloin neljän viikon ikäisiä. Eilen heille tuli ikää jo 13 viikkoa ja kaikki pojat ovat saaneet uuden kodin. Tyttöpentu, Sindy, jäi kotiin kasvamaan ja yksi uroksista, Sero, meni sijoitukseen Hämeenlinnaan. Ulkoilin pentujen kanssa paljon ja ovatkin nyt jo sisäsiistejä. Pieniä vahinkoja saattaa vielä toisinaan sattua. Pennut ovat hyvin reippaita ja sopivasti vilkkaita. Ensi kesänä tehdään "pentuhunoneessa" pientä remonttia. Huoneeseen laitetaan pienempi ikkuna ja ikkunallinenovi takapihalle tai sitten pelkästään ikkunallinen ovi, jos luonnonvaloa tulee tarpeeksi huoneeseen.  Helpottaa huomattavasti pentujen kanssa ulkoilua,  kun päästään suoraan huoneesta isolle, aidatulle takapihalle. Rappusten muotoa on vielä mietittävä. Niiden pitäisi olla sellaiset, että pennut pienenäkin pääsevät niitä pitkin sekä ylös että alas turvallisesti. No, onhan tässä aikaa miettiä tulevaan kesään asti .

Tässä kuva yhdestä pojasta, ikää noin 10 viikkoa.

Syy siihen miksi tämä blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle on siinä, että yleisen painostuksen vuoksi (lapset ja ystävät) liityin tuonne facebookiin eli naamakirjaan. Sielä tuleekin sitten oltua päivittäin, kun voi olla "tekemisissä" ystävien kanssa tietokoneen välityksellä, toki muutenkin, mutta aiemmin ei niin usein kuin nyt.  Muutaman sukulaisenikin löysin sieltä. Nyt heidänkin kanssa tulee oltua yhteydessä, kun aikaisemmin yhteydenpito oli hyvinkin vähäistä.

Marraskuun 10 - 12 päivä vietettiin nuorimmaisen pojan kanssa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Krister sairastui yli kaksi vuotta sitten leukemiaan ja marraskuussa oli kolmen päivän pituiset hoidonlopetus tarkastukset. Tuolloin poika tutkittiin "päästä varpaisiin". Melkosta menoa olikin tuo kolme päivää, kun käveltiin paikasta toiseen isossa sairaalassa. Ensimmäinen päivä oli se kaikkein "ratkasevin" ja minä tietysti jännitin ihan kamalasti, lähestulkoon paniikinomaisesti. Nukuttua tuli ihan tasan kolme tuntia edellisenä yönä. Onneksi erittäin hyvä ystäväni huomasi "hätäni" ja kurvasi aamulla puoli seitsemän (lähtö Tampereelle klo 7.00) autolla meidän pihaan ja lähti henkiseksi tueksi matkaan mukaan. Aamulla Krister meni selkäydintutkimukseen, josta tulos saatiin sitten vähän jälkeen kaksi. Hermoja raastavaa odotusta! Mutta.....näyte oli PUHDAS!  Eli poika on parantunut leukemiasta ja me palailemme pikkuhiljaa ns. normaaliin elämään. Joulukuun 21. päivä kävimme Taysissa päiväkäynnillä, jolloin keskuslaskimokatetri otettiin pois. Tuo katetri on ollut kokoajan tämän yli kahden vuoden ajan Kristerillä ja vaatinut kolmen päivän välein hoitamista. Lisänä vielä kaikki rajoitukset katetrin takia. Eli nyt on tikit kohta olleet viikon ja sen jälkeen poika pääsee taas saunaan! En kyllä tiedä osaako enää käydä saunassa, kun ei sinne ole saanut mennä yli kahteen vuoteen. Minäkin nyt sitten pääsen aloittamaan jälleen työt. Vielä pidetään vähän joululomaa ja sitten takas duuniin, jee! Tuntuu mahtavalta kahden vuoden omaishoitajajakson jälkeen....

Toinen suursnautsereista kuvattiin jouluisissa tunnelmissa...

Joulu oli ja meni, tai onhan tässä vielä Joulun "jämät" jäljellä . Jouluaatto oli aivan ihana! Mummi tuli meille mukanaan perinteinen joulupuuro. Sitten saapui, kotoa muuttanut, Miika tyttöystävänsä Suvin kanssa sekä Suvin isä Atro. Jarno onkin vielä kotona asumassa, toistaiseksi : ( pahaa pelkään, ettei kauaan tuokaan lapseni täälä enää viihdy. Iltaa vietettiin perinteiden mukaan ja mieletön määrä lahjapaketteja oli kuusen alla. Illemmalla meille tuli vielä Suvin sisko kihlattunsa, Laurin, kanssa. Siinä sitten istuskeltiin iltaa rauhallisissa merkeissä mukavia rupatellen. Joulusauna oli lämmitetty ja ihanasti kenelläkään ei ollut kiire minnekkään. Aivan loistava Jouluaatto!

Vielä näin jälkikäteen kaikille ystäville, kasvattieni omistajille sekä kasvateilleni oikein hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta! Kiitos kaikille joulukorteista sekä sähköpostilla tulleista tervehdyksistä kuvien kera.  Itse en ole enää moneen vuoteen lähettänyt joulukortteja, valitettavasti. Josko koittaisin parantaa tapani ensi Jouluna.